tiistai 31. elokuuta 2010

Kulttuurilautakunnan lautakuntasopimus

Kulttuurilautakunta kokoontui elokuisena iltapäivänä Träskändan kartanossa ja työsti lautakuntasopimusta vuosille 2010-2012. Ohessa linkki sopimukseen.

Kulttuurilautakunnan lautakuntasopimus 2010-2012.

sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Innostusta, tahtoa ja luottamusta!


Mahtava tunnelma!
Upeaa Jutta, upeaa Mikael!
Onnea kummallekin!

Joensuun Areenalla vallitsi iloinen ja toiveikas tunnelma kaikinpuolin. Jutta Urpilainen valittiin jatkamaan puolueenpuheenjohtajana ja Mikael Jungner valittiin puoluesihteeriksi. Hienoa! Uusi puoluejohto osasi innostaa väkeä.

Puoluekokousväki oli silminnähden nuortunut kymmenessä vuodessa, eikä se johdu pelkästään siitä, että itse olen vanhempi tässä omalla kohdallani viidennessä puoluekokouksessa kuin aikanaan Turussa vuonna 1999. Vaikka puolueenjäsenten keski-ikä on korkea, puoluekokoukseen on äänestetty nuorta väkeä paljon.

Kahvipöydissä viriteltiin tapahtumia ja sovittiin tapaamisia.

Käytävillä pohdittiin, kuinka saada viestimme perille. Että edustamme kansaa. Niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat neuvolaa, päivähoitopaikkaa, peruskoulua, lukiota, yliopistoa, sairaanhoitoa, käyvät työssä tai ovat työelämän ulkopuolella. Emme edusta kansanvälisiä suuryrityksiä emmekä kannata sitä, että suomalaisten rahat hupenevat näiden rahanhaalijoiden mahtaviin rahamasseihin.

Olemme sitä mieltä, että politiikon tehtävä on muokata yhteiskunnasta sellainen, että se on turvallinen ja hyvä paikka ihan jokaiselle ihmiselle.

lauantai 29. toukokuuta 2010

Valtuustokysymys Espoon järvien tilasta

Olen jättänyt valtuustokysymyksen, koskien Espoon järvien tilaa: Mitä Espoon kaupunki aikoo tehdä Espoon kaupungin ja Uudenmaan ympäristökeskuksen vuosina 2008–2009 espoolaisten järvien tilaa ja kunnostustarvetta kartoittamassa raportissa esiin nousseiden huonoimmassa kunnossa olevien järvien (Laaksolahden Pitkäjärven, Lippajärven ja Loojärven) tilan parantamiseksi ja onko järvien kohentamiseksi laadittu kunnostussuunnitelma.




tiistai 4. toukokuuta 2010

Vauvaperhetyöryhmä lopetettiin

Vappuaaton Hesarin mielipidesivulla HUSin vauvaperhetyöryhmän jäsenet Tove Herzberg, Lisa Friberg ja Liisa Mäkelä kirjoittavat, että HUS lopettaa vauvaperhetyöryhmän ja ilmaisevat huolensa mielenterveydellisistä ongelmista kärsivien äitien ja heidän vauvojensa hoidosta jatkossa.

Mihin tämä päätös perustuu ja ennen kaikkea, mitä tarjotaan tilalle?

Päätös on lyhytnäköinen ja antaa aihetta suureen huoleen.

On erittäin tärkeää, että äidit saavat apua ajallaan, ennen kuin ongelmat kärjistyvät ja että vastasyntyneillä vauvoilla on vuorovaikutukseen kykenevät vanhemmat ja että vauvat saavat turvallisen ja hyvän alun elämälleen.

lauantai 1. toukokuuta 2010

Hauskaa Vappua!


Vapunviettoa Läkkitorilla Leppävaarassa

Tarjolla oli musiikkia, puheita, grillimakkaraa, simaa ja munkkeja sekä hiukan lämpimämpää säätä kuin Hakaniementorilla. Hakaniemessä Jutta Urpilainen ilmaisi huolensa kansan kahtiajakautumisesta hyvä- ja huono-osaisiin. Erityistä huolta Urpilainen kantaa niistä 50 000 työttömästä, jotka ovat olleet työtä vailla yli vuoden. Työttömyyden pitkittyminen vaikeuttaa merkittävästi työelämään kiinnipääsemistä. Tuulisesta säästä huolimatta Hakaniemessä kajahti komeasti ....

Tää on viimeinen taisto,
rintamaamme yhtykää
niin huomispäivänä kansat
on veljet keskenään!

Läkkitorilla kansanedustaja Kimmo Kiljunen rohkaisi yhä edelleen toimimaan Forssan ohjelman hengessä. Viime vuosisadan alussa sosialidemokraattien edeltäjien ajatukset kaikille tasavertaisesta äänioikeudesta, ilmaisesta koulutuksesta, perusterveydenhuollosta ja työajan rajaamisesta kuulostivat järjettömältä haihattelulta. Onneksi sosialidemokraatit uskoivat lujasti oikeudenmukaisempaan yhteiskuntaan ja tekivät töitä unelman eteen, jotta meillä tänään on asiat paremmin.
Kaupunginvaltuutettu, kansanedustajaehdokas Fredrik Almsqvist.
Kansanedustajaehdokas Pirkko Kuusela.

keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Kivenlahtelaiset ja soukkalaiset haluavat pitää lähikirjastonsa - KUULEEKO KUKAAN?

Kulttuurilautakunta on käynyt perinpohjaista keskustelua ja näin luonut yhteistä näkemystä siitä, kuinka kulttuurin suhteellisen pienet rahat käytetään taloudellisesti vaikeana aikana. Kaikkea ei voi saada. Lautakunta ei ainakaan toistaiseksi ole tehnyt lautakuntasopimusta, mutta siitä huolimatta voi sanoa, että lautakunnan keskuudessa vallitsee laaja yhteisymmärrys kirjastojen tärkeydestä kuntalaisille. Kirjasto on sivistyksen kivijalka, jota käyttää lähes 90% espoolaisista ja kyselyjen mukaan kirjastoa pidetään yhtenä keskeisimmistä kunnan palveluista.

Lautakunnan jäsenet saivat ennen tämän päiväistä kokousta Kivenlahden ja Soukan kirjastojen säilyttämisen puolesta useita viestejä ja vetoomuksia. Mainingin, Meritorin ja Meriusvan koulujen rehtorit lähettivät vetoomuksen Kivenlahden sivukirjaston säilyttämisen puolesta. Myös Soukan koulun rehtori ilmaisi huolensa Soukan kirjaston puolesta. Kivenlahden yrittäjiltä tuli kannanotto Kivenlahden kirjaston säilyttämisen puolesta. Alueiden seurat ja yhdistykset puolustivat kirjastojen säilyttämistä. Myös yksittäiset kuntalaiset ilmaisivat jälleen ja yhä vastustavansa lähikirjastojen lakkauttamista. Kivenlahden kirjaston puolesta on tehty jo 2007 vetoomus, jonka on allekirjoittanut 851 asukasta. Myös Espoon kulttuurilautakunta on tukenut kirjastopalvelujen säilyttämistä Kivenlahdessa elokuussa 2007 tekemällä päätöksellään.

Espoon kaupunginvaltuusto puolestaan hyväksyi vuoden 2008 joulukuussa toivomuksen, jonka mukaan kirjastopalveluja tarjotaan Kivenlahdessa myös Espoonlahden aluekirjaston valmistumisen jälkeen kumppanuusperiaatteella nykyistä pienempimuotoisena toimintana.

Viimeisimmässä Kuntalehdessä (5/2010,40-42, Inka Kanerva, Kuntaliitto) pohditaan lähikirjaston mahdollisuuksia pärjätä kunnan tuottavuusarvioinneissa. Lähikirjasto on etätyöpaikka, alakoululaisten iltapäivänviettopaikka, eläkeläisten sosiaalinenmeno, koti-isien ja äitien henkireikä, työttömien lehtisali, vanhusten nettiasiointipaikka, mielenterveyspotilaan päiväkeskus ja paikallistaiteilijoiden myyntinäyttely. Lähikirjasto tuottaa hyvinvointia ja hyvinvointituottavuuden kannalta kirjaston poistamisen vaikutukset ovat negatiiviset. Tämä ei tule kuitenkaan esiin nykyisillä mittareilla.

Kaikesta tästä huolimatta lautakunta sai eteensä esityksen, jossa ilmeisen tarkoitushakuisesti kuvattiin Espoonlahden tilanne sellaiseksi, että ainoa mahdollisuus on sulkea lähikirjastot. Koska valmistelijat eivät lautakunnan enemmistön mukaan olleet kuunnelleet riittävästi alueen asukkaiden ja toimijoiden näkemyksiä lautakunnan enemmistön äänestä puhumattakaan, lautakunta hylkäsi esityksen äänestyksen jälkeen. Soukan ja Kivenlahden kirjastojen kehittäminen alueidensa erityispiirteet huomioiden ja tarpeita vastaaviksi kirjastoiksi on tahtotilakysymys.

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Lähikirjastoja ei saa lakkauttaa!

Lähikirjastojen asema keskeisinä alueidensa hyvinvointia ylläpitävinä ja lisäävinä palveluina on otettava vakavasti. Yhtään lähikirjastoa Espoossa ei ole syytä lakkauttaa. Lähikirjastoverkkoa ja alueiden asukasmääriä ja alueiden piirteitä tutkiessa paremminkin huomaa, että Espoon lähikirjastoverkossa on paikattavaa.

Maaliskuussa Helsingissä esitettiin viiden lähikirjaston lakkauttamista kerralla. Kansalaisjärjestöt, lähipalveluiden puolestapuhujat, mielenterveysseurat ja tietysti lukuisat yksittäiset ihmiset ja perhekunnat lähtivät vastustamaan lähikirjastojen lakkauttamista ja onnistuivat siinä!

Espoossa taidetaan viritellä toisenlaista mallia lähikirjastojen alasajoksi. Jotta kuntalaiset eivät herää ja verkostoidu edetään kirjasto tai kaksi kerrallaan.

Tällä viikolla lautakunnalle esitetään Espoonlahden aluekirjaston perustamista väliaikaisiin tiloihin ja Soukan ja Kivenlahden kirjastojen lakkauttamista. Lähikirjastojen lakkauttamista perustellaan uuden aluekirjaston läheisyydellä ja Soukan ja Kivenlahden kirjastojen huonolla kunnolla.

Jos lähikirjaston tilat on päästetty huonoon kuntoon, on tilat korjattava tai kirjaston on siirryttävä toisiin tiloihin. Kirjastorakennuksen kunto ei ratkaise, tarvitaanko jollakin alueella kirjastoa. Mielestäni Kivenlahden ja Soukan kirjastoja tarvitaan jatkossakin.

tiistai 30. maaliskuuta 2010

Puoluekokoukseen toukokuussa

Sosialidemokraattien 42. puoluekokoukseen Joensuuhun matkaavat Espoosta seuraavat jäsenvaalilla valitut edustajat:

1 Markku Sisitonen 1717 ääntä,
2 Jasminiitta Lumme 1391
3 Riikka Keskitalo 1188
4 Jaana Leppäkorpi 1183
5 Veikko Simpanen 1182
6 Tipsu Sollasvaara 1021
7 Matti Ahonen 813
8 Jaakko Mauriala 807
9 Jouni Niiranen 783
10 Sami Lehtonen 678
ja Mika Helander 533 (Finlandssvenska socialdemokrater)

Puoluekokouksessa päätetään puolueen linja seuraavalle kaudelle ja valitaan puolueen keulahenkilöt.

Jutta Urpilainen on osoittanut puolueemme johtajana sitkeyttä ja määrätietoisuutta. Oikeastaan aivan uskomatonta voimaa seisoa tuulessa ja tuiskussa. Kansanedustajasta ja eduskuntaryhmän varapuheenjohtajasta on kehittynyt vajaassa kahdessa vuodessa puoluejohtaja, joka varmasti tulee samaan joukot taakseen tässäkin puoluekokouksessa.

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Espoon kaupunginteatterin tulevaisuus

Espoon kaupunginteatteri tarvitsee uudet tilat vuoteen 2013 mennessä. Silloin loppuu jatkettu vuokrasopimus ja Revontulihalli puretaan. Pidän erikoisena kysymyksenasetteluna sitä, että tarvitseeko teatteri tilat vai ei. Totta kai tarvitsee. Teatterin jatkon kannalta on tärkeää saada vielä tänä vuonna valtuuston päätös asiasta.

Teatterin paikaksi on määräytynyt Tapiola, mihin tämä perustuu, on vähän hämärän peitossa. Itse olisin toivonut, että prosessin kuluessa olisi vertailtu muitakin vaihtoehtoja. Espoon keskus ja Leppävaara radan varressa olisivat olleet aivan yhtä varteenotettavia vaihtoehtoja.

Espoon kaupunginteatteri, joka on ainut aikuisille suunnattu ammattilaisteatteri Espoossa, toimii Espoon Kaupunginteatterisäätiön turvin, jolle Espoon kulttuurilautakunta myöntää avustusta noin 1 300 000 euroa vuodessa. Tiedän, että toivossa olisi saada merkittävästi suurempi summa. Olen samaa mieltä teatterinjohtaja Jussi Helmisen kanssa siitä, että avustuksen määrää olisi pitänyt kasvattaa pikkuhiljaa teatterin kahdenkymmenen toimintavuoden aikana. Samassa ajassa valtion apu on moninkertaistunut. Kaupungin avustuspottia jakava joukkio on kuitenkin kasvanut merkittävästi viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Kaupunkikulttuurin avustuksista ehdottomasti suurimman potin saa Espoon taidemuseosäätiö EMMA. Samassa jaossa avustusta saavat myös mm Urkuyö ja Aaria ry, Unga Teatern, Espoon nuorisokuoro CANDOMINO ja Teatteri Hevosenkengän kannatusyhdistys ry.

Espoon kaupunginteatteria viedään eteenpäin kansainvälisen vierailuteatterin konseptilla, joka toimisi hotellin yhteydessä ja houkuttelisi kaupunkiin teatterituristeja. Hyvä puoli suunnitelmassa on se, että vastaavanlaista teatteria ei toista lähellä ole ja siten se täydentäisi tarjontaa. Huono puoli on hinta, joka nostaisi kulut kolme kertaa nykyistä suuremmiksi. Kulttuurilautakunnan budjetista sitä rahaa on turha etsiä, ei löydy. Tarvitaan päättäjien yhteinen näkemys siitä, minkälaisen teatterin haluamme ja samalla jo mieltää, että kulttuurilautakunnan budjettiin on lisättävä teatterin vuosittain tarvitsema summa rahaa.

Millainen kaupunginteatteri sitten minun mielestäni Espooseen tarvittaisiin? Mielestäni lähtökohtana pitäisi olla se, että vaikka vieraat ovat tervetulleita ja toivottuja, Espoon kaupunginteatterin tarjonta on suunnattu ensisijaisesti espoolaisille ja kaupungin imagon rakentaminen olisi toissijaista. Toisekseen toivoisin teatterin kasvattavan oman tuotannon osuutta ja suuntaavaan esityksiä myös nuorille, lapsille ja perheille. Tavoitteena se, että yhä useampi espoolainen kävisi oman kotikaupunkinsa teatterissa. Jos olisimme pitäneet huolen siitä, että jokainen peruskoulunsa päättävä yläluokkalainen olisi käynyt - hyvänen aika sentään - oman kotikaupunkinsa kaupunginteatterissa edes kerran kouluaikanaan, olisimme jo kasvattaneet useamman sukupolven, jolla olisi edes jonkinlainen mielikuva Espoon kaupunginteatterista ja askel saattaisi eksyä samaan suuntaan uudestaankin.

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Espoonlahden kirjastopalvelut

Espoon kulttuurilautakunta käsitteli keskiviikkona 3.3.2010 kokouksessaan Espoonlahden aluekirjaston väliaikaisten tilojen tarveselvitystä ja Soukan ja Kivenlahden kirjastojen lakkauttamista.

Virkamiesten esitys palautettiin kuitenkin esityksestäni äänestyksen jälkeen uudelleen valmisteltavaksi siten, että asian jatkovalmistelun tulee olla asukaslähtöistä ja Soukan ja Kivenlahden lähikirjastoja ei lakkauteta vaan niitä tulee kehittää edelleen esimerkiksi kumppanuusperiaatteella.

Esitys palautettiin äänin 7-6 ja palautuksen kannalla olivat minun lisäkseni Hannu Suntio (Sd), Jani Tiainen (PerusS/Sit), Teresia Volotinen (Vihr), Arja Toltti-Loikkanen (PerusS/Sit), Said Yusuf (Vihr) ja Heli Siberg (Kesk).

Kuntalaisilta saamani palautteen mukaan, lähikirjastoja pidetään arvossa. Ne ovat viihtyisiä, sopivankokoisiksi ja mukavalla tavalla tuttuja ja ne täydentävät aluekirjastojen toimintaa olemalla lähellä asukkaita.

Sosialidemokraattinen kunnallisjärjestö painottaa lähikirjastojen tärkeyttä erityisesti lapsille ja vanhuksille ja on linjannut puoltavansa lähikirjastojen säilyttämistä.

maanantai 15. helmikuuta 2010

Jokaisella lapsella pitää olla mahdollisuus harrastamiseen

Lasten harrastustaminen on saanut erikoisia piirteitä. Osa lapsista harrastaa alle kouluikäisestä asti useita kertoja viikossa valmennusryhmissä, joihin ei enää kouluikäisiä huolita, koska liikeradat oppii parhaiten pikkunatiaisena. Osa lapsista kiinnostuu jostakin harrastuksesta vasta alakoululaisena, näin olen ikäloppuna ja saa kuulla, että ehei. Juna meni jo. Osa harrastuksista on niin kalliita, että perheen on pakko valita harrastuksen tai täyden vatsan välillä. Osa harrastuksista kasvaa ja paisuu muutamassa vuodessa sellaisiin mittoihin, että yhden lapsen harrastaminen määrää koko perheen elämänrytmin. Osa harrastuksista loppuu, koska lapsi väsyy liian runsaisiin harrastuskertoihin, perhe väsyy kuljettamaan lasta kaiken liikenevän vapaa-ajan ympäri Uuttamaata ja harrastuksen vaatimat taloudelliset satsaukset hipovat pilviä.

Helsingissä vuonna 2008 lasten ja nuorten hyvinvointia kartoittavassa selonteossa todetaan, että lasten harrastaminen eroaa merkittävästi kaupungin erialueilla ja että yksinhuoltaja perheiden lapsissa oli selvästi enemmän lapsia, joilla ei ollut yhtäkään harrastusta.

Kuinka ihmeessä voi olla näin vaikeaa saada aikaiseksi sellaista lasten harrastustamisen kulttuuria, jossa jokaiselle lapselle löytyy mieleinen harrastus ja jossa harrastus pysyy harrastuksena?

Oheisissa linkeissä painavaa asiaa ja tutkittua tietoa lasten harrastamisesta.

* Hans Günther Bastianin (1990-luvulla) tutkimus musiikkiharrastuksen vaikutuksesta lasten elämään. 

* Päivi Bergin (2010) tutkimus, jossa sivutaan mm perheen taloudellisen tilanteen heijastumista harrastuksiin, koululiikuntaan ja asemaan ryhmässä.

Näiden tutkimusten valossa lasten harrastusmahdollisuuksien parantaminen on parasta mahdollista sosiaalipolitiikkaa.

torstai 28. tammikuuta 2010

Leppävaaran urheilupuisto ja ulkoilualue



Leppävaaran urheilupuistoon saatiin jäähalli. Hienoa! Urheilukentän ja vuonna 1969 valmistuneen uimahallin ympärille on pikkuhiljaa kasvanut monipuolinen urheilupuisto. Uimahallin peruskorjaus ja maauimalan rakentaminen ovat madelleet etanavauhtia eteenpäin kohta nelisenkymmentä vuotta. Nyt näyttää siltä, että toteutuminen on lähellä. Leppävaaran viimeinen pulkkamäki jää laajennuksen alle, mutta ehkäpä sillekin asialle on jotain tehtävissä.

Seuraava askel urheilupuiston kehittämisessä voisi olla käyttötarkoituksen laajentaminen ulkoilualueen suuntaan. Metsässä risteilee jo lenkkipolkuja. Lisää liikkujia alueelle houkuttelisivat helppokulkuinen ulkoilu- tai retkeilyreitti, jolla voisi liikkua myös lastenrattaiden ja pyörätuolin kanssa ja metsään merkitty vaikeakulkuisempi ulkoilureitti. Ulkoilureittien varrella olisi tietysti makkaranpaistopaikka pöytineen. Ja mikä estää katselemasta maisemaa sillä silmällä, josko jokin mäennyppylä saisi alkaa toimia leppävaaralaisten uutena laskiaismäkenä.

Suur-Leppävaarassa asuu noin 60 000 henkilöä, joten se on asukasluvultaan Espoon suurin suuralue. Asukkaita on lähes yhtä paljon kuin Hämeenlinnassa, joka on Suomen 14. suurin kunta. Kyllä sellainen joukko tarvitsee oman lähivirkistyalueen. Nyt Suur-Leppävaaralaiset kulkevat ulkoilemaan Luukkiin, Oittaalle tai vieläkin kauemmaksi. Pienellä investoinnilla ulkoilualueeseen saisimme edistettyä hyviä asioita niin terveyden ja hyvinvoinnin kuin ilmastonkin kannalta.