Kulttuurilautakunnan kokous lokakuussa 2009

Kulttuurilautakunta kokoontui 21.9.2009 Sellosalin lämpiössä. Lautakunta päätti avustusperiaatteista, jotka ovat voimassa 1.11.2009 alkaen;


Espoon kulttuurilautakunnan avustusten yleiset ehdot ja periaatteet

Kulttuurilautakunnan myöntämillä avustuksilla luodaan edellytyksiä kulttuuri- ja taidepalvelujen tarjonnalle, kotiseutu- ja sivistystyölle sekä taiteen harjoittamiselle ja taiteen perusopetukselle alueellisesti tasapuolisesti ja eri väestöryhmät huomioon ottaen. Avustuksia myönnetään erityisesti toimintaan ja hankkeisiin, jotka toteuttavat kulttuurilautakunnan valtuustokausittain hyväksymiä linjauksia ja painopisteitä. Lautakunta voi päättää kohdeavustusten suuntaamisesta ennen avustusten julistamista haettaviksi. Avustuksia myönnetään pääsääntöisesti espoolaisille toimijoille ja Espoossa tapahtuvalle toiminnalle. Avustusta voi saada samaan tarkoitukseen ainoastaan yhdeltä kaupungin yksiköltä. Avustuksia ei myönnetä kaupungin omalle yksikölle. Mikäli avustuksen saaja rikkoo avustusehtoja, voidaan avustus periä takaisin.

Kulttuurilautakunnalta haettavat avustukset:

1. Toiminta-avustukset:

1) säännölliset toiminta-avustukset lakisääteisen valtionavun piirissä oleville taiteen perusopetuksen oppilaitoksille

2) avustukset muille taiteen perusopetuksen oppilaitoksille

3) säännölliset toiminta-avustukset ammattimaisesti johdetuille teattereille, kuoroille, museoille, orkestereille sekä festivaaleille

4) toiminta-avustukset kulttuuri-, sivistys- ja kotiseutuyhdistyksille

Avustuksien jaossa pyritään turvaamaan yhteisöjen valtionosuudet pitämällä niiden saajien osalta lautakunnan avustuksen taso vakaana vuosittaisen talousarvion puitteissa. Toiminta-avustus on saajalleen yleiskatteinen avustus, joka tulee käyttää avustuksen saajan tarkoituksen ja toimintasuunnitelman mukaiseen toimintaan.

Toiminta-avustuksia haetaan kerran vuodessa huhtikuun loppuun mennessä.

2. Kohdeavustukset:

1) kulttuuritapahtumat ja produktiot

2) taiteilija-apurahat taiteelliseen toimintaan

3) kulttuurihistoriallisesti merkittävät korjauskohteet

Kohdeavustus on käytettävä avustushakemuksessa esitetyn suunnitelman ja talousarvion mukaisesti. Avustusta ei myönnetä peruskoulutukseen, ammatilliseen koulutukseen eikä peruskoululaisten iltapäivätoimintaan. Avustusta ei myönnetä puoluepoliittisiin tai uskonnollisiin tilaisuuksiin eikä hankkeisiin, joiden pääasiallinen tavoite on liiketaloudellinen toiminta. Avustusta ei myönnetä tapahtumiin ja hankkeisiin, jotka ovat alkaneet tai tapahtuneet jo ennen hakemisajankohtaa. Avustusta voi käyttää avustuksen myöntämisvuonna sekä sitä seuraavana vuonna hakemuksen mukaiseen toimintaan.

Kohdeavustuksia haetaan helmikuun ja elokuun loppuun mennessä.

Koulua, harrastuksia ja yksinäisiä iltapäiviä

Koululaisten yksinäiset iltapäivät ovat puhuttaneet jo reilun kymmenen vuotta. Eeva Ahtisaari ja professori Lea Pulkkinen nostivat huolen esille 90-luvun lopulla ja kaikki lehdet pursuivat tietoa siitä, millaisia riskejä liika yksinoleminen aiheuttaa. Saatiin aikaan iltapäiväkerhot. Tarve iltapäivätoiminnalle on kuitenkin paljon suurempi kuin tämän hetkinen tarjonta.

Ikävää, että tärkeä asia katsotaan loppuun käsitellyksi ja käsillä oleva taloustaantuma säikäyttää viimeistään sulkemaan suut.

Nyt on kuitenkin juuri se aika, jolloin lasten hyvinvointiin pitää puuttua napakammin kuin koskaan.

Iltapäivätoiminta kouluilla voi olla monimuotoista ja se voi olla yhdistelmä monien eri toimijoiden tarjoamia kerhoja ja harrastusmahdollisuuksia.

Missä ovat koulujen omat jalkapallo- ja uimajoukkueet? Entäs kuorot? Taideoppilaitokset ja urheiluseurat voisivat rantautua kouluille nykyistä paljon runsaammassa määrin.

Espoossa puhumme ennaltaehkäisemisestä, lasten ja nuorten hyvin- ja pahoinvoinnista. Ajatus on oikeansuuntainen, joskin haparoiva ja jostain syystä ajatus ei kuitenkaan päädy määrärahaksi budjettikirjaan. Iltapäivätoiminnan saaminen kouluille on osittain kuitenkin taloudellinen kysymys.

Entressen Library

Entressen uudenkarhea kirjasto on saanut kyltin, jotta ihmiset löytäisivät kirjastoon. Seinässä komeilee suurin kirjaimin library, pienemmillä kirjaimilla kirjasto bibliotek.

Kulttuurilautakunnan puheenjohtajana olen saanut joitakin loukkaantuneita, ihmetteleviä ja närkästyneitä yhteydenottoja kirjaston käyttäjiltä. Miten juuri tässä yhteydessä annetaan periksi englannin kielelle? Eikö juuri kirjasto ole paikka, jossa pitäisi ymmärtää äidinkielen tärkeys? Kielen tärkeys ylipäätään?

Täytyy myöntää, että itsekin olin yllättynyt, kun kuulin asiasta. Aluekirjastonjohtaja Sunniva Drake perusteli asian olevan tilanpuutteesta johtuva kompromissi. Hän ei halunnut nostaa kumpaakaan kotimaista toisen ohitse, joten päätti valita englanninkielisen tekstin.

En ihan vakuuttunut aluekirjastonjohtajan selityksestä. Paremminkin uskon niin, että Entressen kirjastosta pyritään leipomaan alueensa tarpeisiin vastaava kirjasto nimeä myöten. Espoossa jokaisessa kirjastossa yritetään huomioida alueen ominaispiirteet ja asukkaiden tarpeet ja näin ollen jokainen kirjasto on vähän erilainen.

Espoossa asuu lähes 20 000 henkilöä, joiden äidinkieli on joku muu kuin suomi tai ruotsi. Tämä tarkoittaa, että noin 8% espoossa asuvista puhuu äidinkielenään vierastakieltä. Espoon keskuksen alueen vieraskielisten prosenttiosuus on vielä suurempi.

Olen samaa mieltä siitä, että ulkomaalaistaustaisten tarpeita on pyrittävä huomioimaan palveluja suunniteltaessa. Siitä olen erimieltä, että viralliset kielemme asetetaan englannin kielelle alisteiseen asemaan.